Sukuseura Kykkänen otsikko
 
Etusivu Sukuseura Sukupuu Kokoukset Ilmoitustaulu Sukulehti Tuotteet Kartat Vaakuna Palaute
Historia Jäsenet Jäsenmaksu
Liittyminen
Sukukokous Sukuneuvosto Sukututkimus Säännöt Toimikunnat Yhteystiedot


päivitetty 20.08.2008
 

 
Historia sivun sisältöä :
  1. Kykkäsen suvun historiaa
  2. Kultahäät Rautjärvellä 28.12.1820
  3. Sukunimi Kykkänen esiintymisestä
  4. Kykkäsiä eri pitäjissä


Kykkäsen suvun historiaa
Ote Saila Tuokon esitelmästä 2. Sukukokouksessa 19.08.2000 Lahdessa.

"Ensimmäiset asiakirjat, joissa pitäjittäin kylät ja asukkaat luetellaan, ovat vasta noin 1540-luvulta, jolloin Kustaa Vaasa antoi panna alulle verolaitoksen uudistamisen ja siinä mielessä laadittiin ensimmäiset maakirjat. Kirjoihin merkittiin isännät, talon suuruus sekä erilaisten verojen määrä. Koska aluksi seurattiin silloisia oloja muuttumattomina, ensimmäiset maakirjat kuvastavat samalla sen ajan asutusta sekä keskiajalta peräisin olevaa verolaitosta. Olot eivät siihen aikaan vaihdelleet niin nopeasti kuin myöhemmin, vaan vuosikymmeniä, jopa vuosisatojakin verot saattoivat pysyä jo vakiintuneella pohjalla . Näin ensimmäiset maakirjat heijastavat keskiaikaisia oloja." (Lainaus Lappeenrannan sukututkijoiden www-sivuilta.) 

Ensimmäisessä Suur-Jääsken maakirjassa vuodelta 1543 mainitaan ainoastaan kylät ja talot, montako savua kylässä oli. Lisäksi joistakin taloista mainitaan isännän sukunimi. Vuoden 1553 maakirjasta on löydetty Suni Kykkänen, mutta suoraa sukujohtoisuutta tämän hetken kantaisäämme Antti Kykkäseen on lähes mahdotonta saavuttaa. Antti Kykkäsen poika Mikko mainitaan Lankilassa vasta 1650-luvulla. 

Kunpa tietäisimmekin millaista elämä onkaan ollut Kykkäsen suvussa eri vuosisadoilla ! 

Verokarhun seikkailuista on aina pidetty tarkasti kirjaa, joten voimme saada pientä kuvaa virallisista dokumenteista. Vuonna 1571 ei Suur-Jääsken alueella voitu kantaa ylimääräistä hopeaveroa lainkaan ja syyn kertoi kirjuri Tukholman laskukamarissa : "Lisäksi kirjuri kertoo, että sitä apuveroa, jota pitäisi maksaa kymmenesosa, talonpojilla ei ole varaa suorittaa, sillä venäläiset tulivat pitäjään ja ryöstivät ja polttivat ja löivät hengiltä kenet kiinni saivat." Kyseinen hopeavero määrättiin kannettavaksi Ruotsin valtakunnassa Ävsborgin linnan lunastamiseksi Tanskalta. Suuruudeltaan ylimääräinen vero oli kymmenesosa irtaimen omaisuuden arvosta. 

1600-luvulla oli mm. venäjän sotaa ja Laurin hallavuosi. Yksi suurimmista katastrofeista oli kuitenkin Suuret kuolonvuodet 1695-97 jona aikana noin kolmasosa Suomen kansasta menehtyi nälkään ja sairauksiin. Kantaisämme Antti Kykkänen, hänen poikansa ja pojanpoikansa ovat olleet sitkeitä selviytyjiä, suvun jatkajia, sillä tällä hetkellä tiedossamme on noin 3000 sukuun kuuluvaa henkilöä . Yksityiskohtaisemmin esi-isiemme ja –äitiemme tietoihin , joidenka jälkeläisiä me kaikki olemme sukupolvien pitkässä ketjussa, voitte tutustua kansioidemme kautta .

Jos 1500- ja 1600-luvut olivat suomalaisille vaikeita aikoja, kovat olivat elämisen ehdot myös 1700-luvulla. 

Vuosina 1700 - 1721 käytiin Suuri Pohjan sota, joka johti Suomessa venäläismiehitykseen eli isoon vihaan vuosina 1713 - 1721 ja päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Vuosina 1741 - 1743 käytiin Hattujen sota, joka johti uuteen venäläismiehitykseen eli pikkuvihaan ja vielä 1700-luvun loppupuolella tapahtui mm. Kustaa III:n vallankaappaus ja jälleen kerran alkoi sota Venäjää vastaan.

Antin pojanpojat asuivat näinä aikoina pääosin Rautjärvellä. Antti Markuksenpoika Kykkänen perusti kuitenkin perheen 1700-luvun alussa Kirvun Yläkuunuun. Hänen jälkeläisensä muodostavat hyvin suuren sukuhaaran Kirvun Kykkäsiä. Antti Markuksenpojan jälkeläisistä Pärttyli Laurinpoika Kykkänen muutti 1780-luvulla Kaukolaan ja myöhemmin sukua siirtyy myöskin Räisälään. Rautjärvellä puolestaan Kykkäset tekivät pientä muuttoliikettä Siisiälän, Hynnilän ja Miettilän kylien välillä. 

Isonvihan jälkeen Suomessa alettiin pitää rippikirjoja ja ne olivat todellakin tarkoitetut vain kirkonmiesten käyttöön. Aluksi niihin merkittiin kylän ja talon nimen lisäksi vain henkilön nimi ja ruksi, että oli käynyt ripillä. Hieman myöhemmin rippikirjoihin lisättiin merkinnät mm. lukutaidosta ja syntymäajasta. Sukututkimuksellisesti rippikirjat ovat oikea kultakaivos. Kaivos on kuitenkin tuhoutunut Rautjärvellä kirkon tulipaloissa, joten niiltä osin on tyydyttävä muihin lähteisiin kuten henkikirjoihin, jotka ovat hyvin puutteellisia. Esimerkkinä sukujuhlassa esiteltiin Rautjärven 1700-luvun henkikirjojen valokopioita.

1800-luku oli myöskin hyvin tapahtumarikas Suomen historiassa. Suomen Sota käytiin vuonna 1808, joka johti venäläisten miehitykseen. Seuraavana vuonna eli vuonna 1809 Venäjän keisari myönsi Suomelle autonomian. Vielä vuosisadan puolivälissä englantilais-ranskalainen laivasto kävi pommittamassa rannikoitamme ja kurjuutta lisäsivät vuosien 1867 – 1868 suuret nälkävuodet.

Kykkäsen suvussa elämä 1800-luvulla oli jo varsin vakiintunutta niin Rautjärvellä, Kirvussa, Kaukolassa, Räisälässä kuin ympäristökunnissakin. Suku alkoi lukumäärällisesti voimakkaan kasvun. 1800-luvulla Kykkäsen nimellä syntyneitä on tiedossamme yli 350, kun vastaava luku 1700-luvulta on noin 150. Luvut eivät kuitenkaan ole suoraan verrannollisia 1700-luvun asiakirjojen puutteellisuuden vuoksi.

Saila Tuokko
sukututkija
Kaarina


Katso lisäksi kantaisäämme liittyvää informaatiota Sukupuu-sivustoilla.
(päivitetty 05.03.2004)


Kultahäät

Helsingin Yliopiston kirjasto

Alkuperäinen Turun Wiikko-Sanomissa ollut artikkelin löytyy myös Helsingin Yliopiston digitaalikirjaston tallenteena.

Turun Wiikko-Sanomat no 52 : sivu 1, 2, 3, 4
 

Etelä-Saimaa, maanantaina toukokuun 16.päivänä 1955

Viime vuosisadan alussa lienee hopea-ja kultahäiden vietto talonpoikaisväestön keskuudessa ollut tuiki harvinaista koskapa "Turun Wiikko-Sanomat" katsoi asiakseen uhrata melkein kaiken palstatilansa selostaakseen ainutlaatuisena tapauksena Rautjärvellä vietettyjä talonpoikais-kultahäitä. Kun mainitussa lehdessä ollut selostus näistä Suomen "ensimäisistä" talonpoikaiskultahäistä on aika mielenkiintoinen ja samalla kulttuurihistoriallinen, julkaisemme sen tässä sellaisena, kuin se esiintyi Turun Wiikko-Sanomissa 134 vuotta sitten vuonna 1821.

"Häneltä pidetyt kultahäät ovat ehkä ensimmäiset, jotka tietään talon-pojalta Suomessa pidetyiksi"

Kultahäät Rautjärvellä 28.12.1820

< Niinkuin wanhuudesta asti on erinomaisten tapausten muisto-päiviä juhlallisesti wietetty, niin on myös useimmilla kansoilla ja meidän maallamme yläisemmillä säädyillä ollut se wanha ja kaunis tapa, että parikunnat owat samalla lailla juhlallisesti wiettäneet hääpäiwäänsä, elettyänsä Wissin pitemmän aikamäärän onnellisessa awio-liitossa. 25 wuotta toinen toisensa kanssa eläneet puolisot owat sillä tawalla pitäneet hopea-häitänsä, ja 50 wuotta awio-säädyssä olleet owat samaten juhlittaneet awio-yhdistyksensä päivän elikkä, toisin sanoin, kulta-häitä pitäneet.

Tätä tapaa seurasi myös w. 1820 Joulukuun 28:tena päiwänä, kunniallinen ja aiwan toimelias perehen isäntä Wiipurin läänissä, Ruokolahden seurakunnassa, Rautjärwen Kappelissa ja Hynnilän kylässä, nimeltä Olof Kykkäinen, elettyänsä puolisonsa Anna Longan kanssa siunatussa awioliitossa 51 wuotta, jolla ajalla heillen syntyi elossa olewaa 3 poikaa, 2 tytärtä, 17 lasten lasta ja 1 pojan tyttären poika. - Häneltä pidetyt kultahäät owat ehkä ensimmäiset, jotka tietään talon-pojalta Suomessa pidetyiksi, ja sentähden ehkei lukia pahaksu, että tässä annetaan niistä seuraava tieto.

Yli 100 henkeä, nimittäin kaikki pitäjän sekä miehineen että waimoineen wallaswäki, niin myös Kykkäisen sukulaiset ja naapurit oliwat näihin kulta-häihin kutsutut. Koska he nyt hää-päiwänä, kello 3:elta jälkeen puolen päiwän, olivat kokoontuneet, kynttilät pöydillen sytyttetyt ja herraswäki istunut walkealla waatteella peitetyn pöydän taaksi, saatettiin wanha pariskunta wanhimmalta pojaltansa ja miniältänsä pöydän päähän istumaan. Jonka jälkeen seuraava juhlallinen toimitus alkoi.

1:siksi alotti Lukkari wirren N:o 298, jonka 6:nnen wärsyn alussa Seurakunnan Kirkkoherra, Prowasti ja Ritari Castegrén astui pienemmän, waatteella peitetyn pöydän taaksi, ja kun wirsi oli loppuun weisattu, piti tähän tilapäähän sowitetun, kauniin puheen texti-sanoista: "Kaikki hywä ando ja täydellinen lahja tule ylhäldä walkeuden Isäldä."

2:seksi astui wanha pariskunta saman pienen pöydän eteen, lankesi polwillensa; heidän 3 poikaansa ja wäwy 4:tenä pitiwät telttaa heidän päänsä päällä, Luki nyt Prowasti heidän ylitsensä hartaan rukouksen, toiwotti heillen Jumalan armoa ja siunausta heidän wanhuutensa päiwillä, ja wihdoin täydellistä autuuden osallisuutta ijankaikkisuudessa, jonka toiwotuksen hän, pannen kätensä heidän otsallensa, Herran siunauksella päätti.

3:neksi weisattiin wirsi N:o 88, ja polwiltansa nousnut pariskunta saatettiin wanhimmalta pojaltansa ja miniältänsä Prowastin oikeallen puolellen seisomaan.

4:neksi piti Prowasti wielä päätökseksi läsnä-olewillen lyhyen puheen, jossa erinomattain ylistettiin sitä weljellistä rakkautta, jossa sanottu wanha perehen isäntä ja hänen Weljensä Johannes owat hamasta nuoruudestansa ´yhdessä taloudessa eläneet; samaten ylistettiin myös heidän lastensa ja lasten lastensa nöyryyttä kohden wanhempiansa, hyvää sopua ja kaunista käytöstä keskenänsä, ja koko tämän 40 henkeä suuren perhekunnan kiitettäwää yksimielisyyttä, toimeljaisuutta ja ahkeruutta kaikissa talon töissä ja askareissa; josta heillen toiwotettiin taiwaan siunausta, ja päätettiin tämä puhet kaikkinaisen onnen toiwotuksella Korkeallen Esiwallallen, Isänmaalle, kaikille sen Wirka-miehillen ja asujillen joka säädystä.

5:neksi. Wanhan parikunnan wanhin poika wäwynensä, wiiden tyttärensä, ja tytärpoikansa kanssa astui nyt isänsä eteen, kumarsi, suuteli hänen kättänsä ja sanoi : "Siunaa minua, rakas isäni !" Ja hänen isänsä laski oikean kätensä hänen otsallensa ja sanoi : Jumala siunatkoon sinua minun rakas poikani, - Sitten kumarsi hän äidillensä, suuteli hänen kättänsä ja sanoi : "Rakas hellä äitini, siunaa myös sinä minua !" Laski kohta äiti wapisewan kätensä poikansa otsallen; hellät kyyneleet putosit hänen silmistänsä; hän huokais ja sanoi : "Jumala siunatkoon sinua rakas poikani." - Näin siunasi tämä wanha parikunta kaikkia lapsiansa, heidän puolisoitansa ja jotka heistä syntyneet oliwat. Astui sen jälkeen wanhan isännän ainoa weli puolisoinensa weljensä eteen, ja he wahwistiviat weljellistä rakkauttansa suun-annolla ja kätten likistämisellä. Sitten tuli wielä tämän weljen 2 poikaa, 5 tytärtä ja 5 wäwyä ynnä yhden miniän kanssa, ja suuta antain näiden wanhain käsillen, ottiwat wastaan heidän siunauksensa. - Wiimein toiwottivat muut läsnä-olewat onnea wanhallen parikunnallen; waan kaikkien wiimeeksi esiin tuli wanhan Isännän Serkun-poika Sulhainen Yrjänä Kykkäinen, nuoren morsiamensa kanssa, joiden samassa perhekunnassa asuwain häitä myös nyt tässä tilapäässä wietettiin. Tämä nuori awio-pari osoitti myös kätten suutelemisella kiitollisuudensa wanhoillen siitä toimesta, jonka he oliwat pitäneet näiden nuorten naimisesta. Ja wanha parikunta siunasi heitä; erinomattain siunattiin ylkä perehen isältä näillä Gabelin sanoilla : "Siunattu olkoon sinun waimos ! Ja Jumala andakon teidän nähdä lapsenne ja lapsenne lapset kolmanteen ja neljänteen polween." (Tob. Kirj. 9 Luku 10 ja 11 v.)

Ja kun kaikki läsnä-olewat sydämessänsä oliwat tähän sanoneet : Amen, - kantoi edeskäypä wirwottawia juomia wieraille, jonka iloisen ja kohtuullisen nautinnon jälkeen, hywän puheen pitämisen ja wiattoman tansin alla aika lähestyi kello 10:entä, ja "he istuit pöydän tygö; waan he aterjoitsit ja iloitsit Jumalan pelwosa." (Tob. 9: v. 12.)

Jälki-muistutus.

Tämä wanha parikunta on terwe ja ottaa, woimansa jälkeen, ahkeruudella osan talon hallitukseen ja askareisiin. Erinomattainen on tämä Suuri Ukko aiwan kepiä jaloille, niin että hän jalkaisin, ehkä ei siihen tarwes ollut, wielä nykyisin tuli kirkkoon 14 Wenäjän wirstan takaa.

Sama wanha parikunta alkoi tyhjällä waralla pelloksi ja niituksi wiljellä autio-maata ja rakentaa kartanoa metsä-ahollen. Kesällä Wiljeliwät he ahkerasti maata, enetäin wuosi wuodelta peltojansa ja niittujansa. Talwella liikkui perehen isäntä, Johannes weljensä kanssa ympäri wanhaa Suomen maata, ampuin ilweksiä, susia ja muita metsän petoja. Jumala siunasi hänen toimeljaisuuttansa ja ahkeruttansa. Hänellen lisääntyi sekä perehtä että myös perehen elatusta. Ei mikään ole ihanampi nähdä kuin se hywa keskeinen suosio, sopu ja rakkaus, jossa tämä hänen iso perehensä Herra pelwossa nyt oikein warakoisesti elää. Yhtä paljon kaunistaa sitä sen hywäntahtoisuus kohten opettajoitansa kaikkia kunniallisia wieraita, sen anneljaisuus wasten waiwaisia ja sen ystäwyys ja awuljaisuus kohden naapureitansa. Sanalla sanoin : tultuasi tämän 78-wuotisen Perehenisän ja hänen 72-ajastaikaisen emäntänsä huoneeseen, luulisit tulleesi wanhan-aikaisten Patriarckain majaan, jossa isä-hallituksen alla wiattomuus ja muut hywät awut suoloisessa suosiossa asuiwat, ja jonka puhtaat, maalta kadonneiksi jo uskotut tawat wielä iloksesi siellä tallella tapaat. >
 


Edellisen raportin henkilöiden tiedot sukututkijoidemme tietokannassa ...

TAULU 205

VI  Olli Ristonpoika Kykkänen, Taulusta 203, Talollinen, s. 00.00.1744 Rautjärvi Hynnilä, k. 00.00.1825 Rautjärvi Siisiälä. Olli Ristonpoika Kykkänen muutti Hynnilästä Siisiälään nro 6.  Hänen ikänsä ollut vuoden 1825 henkikirjassa 81 v.

Puoliso: vihitty 6.12.1768 Anna Ollintytär Lonka, s. 19.11.1749 Rautjärvi Latvajärvi, k.  ennen vuotta 1828 Rautjärvi Siisiälä.

Lapset:

  1. Risto Ollinpoika Kykkänen, s. 4.7.1771 Rautjärvi Hynnilä, k. 2.8.1773 Rautjärvi Hynnilä.
  2. Maria Ollintytär Kykkänen, s. 12.12.1773 Rautjärvi.
  3. Olli Ollinpoika Kykkänen, s. 00.00. 1776 Rautjärvi. Tauluun 206.
  4. Mikko Ollinpoika Kykkänen, s. 00.00. 1779 Rautjärvi. Tauluun 295.
  5. Juho Ollinpoika Kykkänen, s. 00.00. 1782 Rautjärvi Hynnilä, k. 13.8.1782 Rautjärvi Hynnilä.
  6. Matti Ollinpoika Kykkänen, s. 00.00.1786 Rautjärvi. Tauluun 327.
  7. Anna Ollintytär Kykkänen, s. 00.03.1787. Tauluun 332.
  8. Agneta Ollintytär Kykkänen, s. 00.00.1789 Rautjärvi. Tauluun 334. 

Myös Karjala-lehti julkaisi yo. kultahäät artikkelin 11.01.2001 ilmestyneessä lehdessä.


Sukunimi Kykkänen esiintymisestä

Kustaa Vilkunan mukaan nimi on karjalainen sukunimi, josta on 1500-luvun tietoja etenkin Jääskestä mm. 1553 Suni Kyckänen, 1562 Olli Kijckäinen, Viipurista 1549 Martti Kycki, Hiitolasta 1640 Waska Kijkä, Kurkijoelta 1614 Ignatt Kijckinenn, 1618 Kijcko, Liperistä 1632 Håchwatta Kijckainen.

Sääksmäellä on ollut Kykkä-niminen talo ja Tyrväällä on elänyt 1480 Olaff Kykkyläynen ja 1511 Morten Kyckyläyn. 

Karjalassa nimi on kirjoitettu lukuisissa eri muodoissa kuten Kychkäin, Kycka, Kyckain, Kyckein, Kyckä, Kyckäin, Kyckäinen, Kyckänen, Kykkä, Kykkäin, Kykkäinen, Kykkäne, Kykäin, Kyckäläin, Kykä, Kyyckä, Kykäinen, Kykänen, Kychkäinen, Kyckyleinen, Kykij, Kyykkä jne.  Suurin osa meistä on kuitenkin mielestäni alun perin Kykkänen-nimisiä, mutta seurakunnan pappi vierasperäisestä syntymästään johtuen on muunnellut nimeä hänelle parhaiten muistettavaan muotoon. 

Samoin on laita etunimien kanssa.  Lapselle on Kykkäsen pirtissä annettu suomalainen nimi Olli, mutta pappi on sen ruotsalaistanut muotoon Olof.

Sukututkimuksessamme olemme kuitenkin käyttäneet suomalaisia etunimiä ja sukunimenä ainoastaan muotoa Kykkänen.

Kykkäsiä eri pitäjissä

Katsaus eri pitäjien Kykkäsiin 1500-luvulta alkaen aina tähän päivään asti esitettiin Sukujuhlassa 2004 ja julkaistiin Kuhilas-lehdessä no 5 sekä laajana versiona uudessa Kykkäsen suku sukukirjassa .

Sukuseura Kykkänen © 2000 - 2008